ansku ja piia_

Kuvassa: Lähihoitajat Ansku Kaihua ja Piia Valppu kehuvat työyhteisöään ja nauttivat työstään muistisairaiden parissa.

Mahdollisimman mukava elämä muistisairaille

Joihinkin tiloihin astuessa voi jo heti ovelta aistia tilan lämpimän ja hyvän tunnelman. Tällaisen vastaanoton saa mennessään palvelukoti Caritas Willa Lupiiniin Kempeleessä. Vastaan tulevat iloisesti tervehtivät lähihoitajat Piia Valppu ja Ansku Kaihua. He molemmat ovat kokeneita vanhustyön ammattilaisia ja pitkäaikaisia caritaslaisia.

”Luo ympärillesi lämpöä, iloa ja turvallisuuden tunnetta. Nämä ovat ohjenuoriamme arjessa”, kertoo Ansku. Palvelukodissa asuu muistisairaita vanhuksia, joille halutaan taata hyvä ehtoopuolen arki ja mahdollisimman mukava elämä. Kaikessa toiminnassa asukkaiden yksilöllinen kohtaaminen korostuu.

”Meillä jokainen asukas saa elää oman näköistä elämää. Asukkaiden elämänhistoria ja vuorokausirytmi opitaan tuntemaan ja otetaan huomioon. Iltavirkun ja aamutorkun ei tarvitse herätä aamupalalle seitsemältä”, kertoo Piia.

Muistisairas henkilö ilmaisee tunteitaan ja toiveitaan muistojen kautta. Jokaisella asukkaalla on omat pienet jutut ja ominaisuudet, jotka tekevät heistä erityisiä. Hyvä vuorovaikutus omaisten kanssa on avainasemassa taustatietojen selvittämisessä. ”Joskus omainen saattaa sanoa, että tämä nyt on ihan pikku juttu, mutta… Ja juuri nämä pieneltä tuntuvat asiat ovat meille tosi arvokasta tietoa”, sanoo Ansku.

”Muistisairaus tekee ihmiselle sen, että hän ei enää itse osaa kaivata itselleen rakkaita asioita, mutta kun me hoitajat tunnemme hänet, voimme tarjota hänelle asioita, joista tiedämme hänen nauttivan. Yksi asukkaistamme pitää musiikista, joten laitoin hänelle tv:stä SuomiLove -ohjelman ja vähän aikaa sitä katseltuaan hän totesi ”Ai että tykkään tästä ohjelmasta”. Ja ahkeralle neulojalle yksi hoitajamme laittoi sukan alulle ja sukkapuikot käteen saatuaan mummo kutoi sujuvasti vanhasta muistista”, Piia kertoo.

 hypistelymuhvi

Kuvassa: Ansku jakaa iltapäivän toimintatuokiossa asukkaille lahjoituksena saatuja hypistelymuhveja tutkittavaksi.

Kodin hyvä tunnelma
on tärkeää

Psyykkinen ja fyysinen turvallisuus on muistisairaalle kaikista tärkeintä. Tutut hoitajat vahvistavat tätä – vaikka moni asukas ei muista hoitajan nimeä, tuntevat he silti heidät. Muistisairaiden hoitotyötä tehdään tietenkin vahvalla ammattitaidolla ja kiinnostuksella alaa kohtaan, mutta ennen kaikkea hoitajan omalla persoonalla ja sydämellä. Hoitajan pitää olla kiinnostunut tuntemaan asukas.

Erityisesti haastavissa tilanteissa asukkaiden tuntemisesta on hyötyä. Voisi sanoa, että muistisairaan hoitajalla pitää olla samaa herkkyyttä kuin pienten lasten hoitajalla. ”Asukkaillamme ei ole enää kykyä sanottaa tunteitaan. Esimerkiksi jos asukas etsii levottomana läheisiään, voi hoitaja sanoa, että sinulla on koti-ikävä. Tunne huomioidaan, mutta siihen ei jäädä vellomaan. Toiselle auttaa kosketus, rauhallinen silittely, toinen rauhoittuu valokuvia katselemalla tai runoja kuuntelemalla. Tätä työtä ei voi tehdä rutiinilla, vaan tämä vaatii herkkiä tuntosarvia”, Piia sanoo.

Hoitajien läsnäolo ja kosketus rauhoittaa asukkaita, joten tästä hyötyy myös työntekijät. Levoton olo ei ylly ja tilanne saadaan nopeasti laukeamaan. Näin palvelukodin arjessa ei tarvitse jatkuvasti ”sammutella tulipalon alkuja”. Tunnelma pysyy seesteisenä ja turvallisena.

”Iloa ja huumoria pitää arjessa myös olla. Monilla asukkaillamme huumorintaju on edelleen tallella. Välillä nauramme täällä ihan vedet silmissä”, kertoo Piia.

lukuhetki_

Kuvassa: Vapaaehtoistoiminnassa mukana oleva Anni (oik.) vierailee palvelukodissa säännöllisesti lukemassa asukkaille.

Yhdessäolo tuo
sisältöä päiviin

Palvelukodissa järjestetään yhteistä virkistävää toimintaa asukkaille joka päivä. Työntekijät tietävät etukäteen kuka on milloinkin vetovastuussa. ”Usein ajatellaan, että toiminnan pitää olla hirveän suunniteltua ja monimutkaista, mutta näin ei ole. Jokainen työntekijä saa omalla persoonallaan tehdä tätä työtä. Tärkeintä on yhdessäolo ja kohtaaminen, sanoo Ansku.

”Tuomme asukkaille arkeen ilon pisaroita. Muuten elo on helposti vain passiivista istumista. Luomme tilanteita, joissa asukkailla on mahdollisuus olla mukana ja osallistua kukin omalla tavallaan. Viimeksi eilen luimme otteita kirjasta Kissan mietteitä. Se herätti hirveästi hilpeyttä ja muistoja”, Piia lisää.

Vapaaehtoiset ovat korvaamattomia asukkaiden virkistäjinä. Palvelukodilla käy säännöllisesti ulkoiluttajina samasta talossa asuvat eläkeläiset, kirjan lukija, tuolijumpan vetäjä ja Haliberni-koirat. Myös seurakunnan kanssa tehdään yhteistyötä, samoin viereisen päiväkodin väen kanssa.

Mikä saa tämän hoitokodin toimimaan näin, vaikka resursseja ei kodissa ole muihin verrattuna yhtään enempää? ”Työkulttuurimme on sellainen, että tuemme ja autamme toisiamme. Yhdessä tätä työtä tehdään, kehitetään koko ajan toimintaa ja ollaan avoimin mielin uudistuksille. Kehitystä ei tapahdu yhdessä yössä, mutta mikään ei muutu, jos ei uskalla kokeilla. Pienilläkin teoilla voi olla suuria vaikutuksia asukkaidemme elämään”, naiset kertovat.

willa lupiini toimintataulu_

Kuvassa: Viikon ohjelma sisältää monelaista toimintaa. Ulkoiluun on paljon mahdollisuuksia ja lauantain kruunaa saunailta.