Ukkojumpassa muistellaan menneitä

On perjantaiaamu ja kello lähenee puolta kymmentä. Miehiä alkaa kerääntyä Caritas Kuntoutuksen aulaan. Kaikki ovat toisilleen ennestään tuttuja, käyväthän he viikoittain Ukkojen kuntosaliryhmässä, jota vetää vapaaehtoinen vertaisohjaaja Eero Koivunen eli Jekra. Miehen lempinimi Jekra on syntynyt jo nuoruudessa, ja sillä nimellä kaikki hänet talossa ja muualla Oulussa tuntevat. Hän on eläkkeellä oleva autonkuljettaja, elämäntyönsä Oulun kouluissa tehnyt.

Jekra on Caritas-Kodin ”alkuasukkaita”, kuten hän itseään tituleeraa. Hän muutti taloon ensimmäisten asukkaiden joukossa vuonna 2003, ja on toiminut jo 15 vuoden ajan aktiivisesti yhteisön hyväksi erilaisissa vapaaehtoistehtävissä. Kaikki alkoi, kun liikunnalliselle miehelle ehdotettiin sauvakävelyryhmän vetämistä ja tarjottiin mahdollisuutta osallistua kurssille, jossa sai tietoa ryhmän ohjauksesta. ”Ajattelin, että kun muutenkin tulee lenkillä käytyä, niin miksen ottaisi näitä muitakin mukaan kaveriksi”, Jekra kertoo. Sauvakävelyryhmiä hän veti yli 10 vuotta, kahta eritasoista, toinen verkkaisille kulkijoille ja toinen rivakampaan tahtiin menijöille. ”Käytiin Nallikarissa asti kävelyllä ja sitten saunottiin lenkin päälle”, mies muistelee.

Myöhemmin mukaan kuvioihin tuli myös kuntosaliryhmän vetäminen. Caritas-kylän miehet toivoivat omaa ryhmää, joten sellainen perustettiin.

Ukkojen kuntosaliryhmässä jokainen kuntoilee omaan tahtiin. Tarpeen mukaan Jekra opastaa laitteiden käytössä ja oikeissa liikkeissä. ”Kyllä tämä taitaa olla enemmän tämmöinen sosiaalinen tapahtuma. Kaikki on yhtä lailla juttukaveria vailla. Vaikka olisi kuinka hiljainen pappa tai puhelias, niin kaikki me vuoron perään muistellaan menneitä. Siitähän se yhteisöllisyys syntyy, kun ollaan nokakkain.”

Ukkojen kuntosali_juttukuva

Ikuinen joukkuepelaaja

Mies itse sanoo harrastaneensa liikuntaa aina: jääpalloa, pesäpalloa, jääkiekkoa ja voimistelua. Liikunta on edelleen tärkeä osa elämää. ”En tiedä olenko sen verran urheiluhullu tai urheilun ystävä, että aina on pitänyt olla porukoissa ja joukkueurheilussa mukana. Niin kuin nyt täälläkin. Oisko se jonkinmoinen synnyinvika”, Jekra vitsailee.

Yhdessä saa talossa totisesti olla. ”Parasta täällä on se, kun on niin paljon erilaisia mahdollisuuksia harrastaa. On urheilua, erilaisia kerhoja ja tilaisuuksia. Joka päivälle on jotain ohjelmaa. Aina kaikissa ei ehdi edes käymään”, Jekra kertoo.

”Yksin ei tässä talossa tarvitse olla. Mutta jos haluaa olla vain kotona, saa olla. Jos ei tämmöistä paikkaa olisi, paljosta jäisi vaille”, mies summaa.

Caritaksen virkeä arki syntyy vapaaehtoistyöllä. Ilman vertaisohjaajia moni liikuntaryhmä ei olisi käynnistynyt tai toiminta lopahtaisi helposti. Liikuntaryhmän ohjaamisessa yhdistyy huvi ja hyöty – vertaisohjaaja pääsee itse mieluisan harrastuksen pariin ja samalla ikäihmisten ryhmä saa innostuneen ohjaajan. Tutkitustikin samanikäisten ja -henkisten ryhmässä on mieluisaa liikkua. Caritas-Säätiö tarjoaa toiminnalle tilat ja välineet ja vapaaehtoistoimijoille tukea ja ohjausta.