Työtä, jolla on merkitystä

Miten haluaisit itseäsi kohdattavan ja hoidettavan, jos olisit 85-vuotias kotihoidon asiakas?

Tätä kysymystä pohdimme adventin kynnyksellä yhdessä Caritaksen kotihoidon työntekijöiden kanssa kotihoidon kehittämispäivien aikana. Osalla pohtimiseen osallistuneista lähi- ja sairaanhoitajista oli pitkä hoitotyön kokemus, osa hoitajista oli vastavalmistuneita. Osa hoitotyön ammattilaisista oli työskennellyt useamman työnantajan palveluksessa, osa on ollut caritaslainen pitkään, jopa 16 vuotta.

Toisia ammatikseen hoitavat ja auttavat kertoivat, että toivoisivat itseään kohdattavan ja hoidettavan kunnioittavasti, arvostavasti ja yksilöllisesti. Ryhmissä pohdimme, miten nämä näkyisivät käytännössä. Millaisia konkreettisia asioita tai tekoja ne ovat?

Kokosimme pitkän listan pieniä arjen tekoja, jotka eivät ole mahdottomia toteuttaa, mutta jotka vaativat hoitajilta ja esimiehiltä luovuutta ja joustavuutta. Eräs hoitajista esimerkiksi toivoi, että vanhana ei tultaisi heti aamulla aikaisin aamukäynnille, toiveena oli nukkua pitkään. Toinen taas vieroksui ajatusta, jos joutuisi heti herättyään menemään suihkuun. Yksi hoitajista toivoi, ettei hänen puolestaan tehtäisi niitä asioita, joita vielä itse voisi tehdä. Toinen toivoi, että hänen puoliaan pidettäisiin, jos omat voimavarat heikkenevät.

Tämänkaltaiset toiveet kumpuavat kotihoidon työn todellisuudesta. Ne eivät ole vaikeita toteuttaa, mutta edellyttävät kotihoidon työntekijöiltä asiakkaiden tuntemista ja kotihoidon esimiehiltä käyntien hyvää suunnittelua ja johtamista.

Kehittämispäivillä olin kouluttajana. Samalla tulin itse kohdatuksi, vaikutetuksi. Vaikutuin siitä, miten suurella sydämellä kotihoidon hoitajat tekevät työtään. Miten kunnioittavasti he puhuvat asiakkaistaan. Miten tärkeätä työtä he tekevät niiden parissa, jotka ilman apua, hoivaa ja hoitamista eivät pystyisi asumaan kodissaan. Joka päivä hoitajat käyttävät tietoa, taitoa ja kokemusta asiakkaan kotona, toisen omalla maaperällä.

Samaa vaikuttumista koin aiemmin syksyllä, kun keskustelin Caritaksen siivousammattilaisten sekä vammaispalveluissa työskentelevien kanssa heidän työstään. Siivoojat olivat sitä mieltä, että ammattitaitoon kuuluu toisen huomioon ottaminen. Vammaisammattilaiset nostivat esille asiakkaan osallisuuden tukemisen. Huomioon ottamisen ja osallisuuden tukemisen hyvänä ohjenuorana toimii kultainen sääntö: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille”.

Paraikaa elämme tilanteessa, jossa hoiva-alalla on vaikeus saada riittävästi ammattitaitoista henkilökuntaa. Tilanne ei saa vaarantaa asiakkaiden kunnioittavaa ja yksilöllistä hoitamista. Työn sujuvuuden ja tehokkuuden avuksi myös kehitetään koko ajan tekniikkaa, joka mahdollistaa etäyhteyksien avulla yhteydenpidon asiakkaisiin. Monessa hoitamisen ja hoivan tilanteessa tekniikka on avuksi, mutta hyvää hoitamista pohtiessamme olimme yhteisesti sitä mieltä, että ihmisen hoitamisessa tekniikka ei voi kokonaan korvata ihmistä. Vain ihminen kykenee myötätuntoiseen katseeseen, voi halata surun tunnetta kokevaa tai nauraa yhdessä hänen kanssaan jollekin arkielämän kommellukselle. Katse, halaus ja huumori olivat myös asioita, joita hoitotyön ammattilaiset nostivat esiin omissa toiveissaan kohdatuksi tulemisesta.

Kohdatuksi tuleminen jättää aina jäljen. Valitettavasti jälki jää myös siitä, jos koemme, että meidät on jollain tapaa ohitettu. Parhaimmillaan asiakas voi kokea kohdatuksi tulemisen jälkeen ”olen tärkeä.”

Parhaimmillaan hoitaja tai siivousammattilainen voi asiakaskäynnin jälkeen ajatella ”teen työtä, jolla on merkitystä.”

Hyvää joulun odottamisen, adventin aikaa!

Kiitos kaikille teille, jotka työskentelette ikäihmisten ja vammaisten parissa. Teette työtä, jolla on merkitystä!

 

Marja-Leena Tahkola
Diakoniajohtaja
Caritas-Säätiö