Caritaksen Levyraadissa jaetaan kehuja ja tylyjä tyrmäyksiä

Kyllä se on vetäjistä kiinni, onko porukalla hauskaa vai ei. Iskelmiäkin voi kuunnella omissa ajatuksissaan, naama peruslukemilla, sanaakaan pukahtamatta. Vaan annapa kun Caritaksen Levyraatiin tulee mukavia ja komeita nuoria miehiä senioriporukalle levyjä soittelemaan ja niistä porisemaan, niin jo on hereillä koko sali.

Jos ette usko niin menkää joku torstai lounaslevon jälkeen Caritas-Kodin kakkoskerrokseen seuraamaan Jaakko Määtän ja Santtu Irahon vetämää Levyraatia. Heti tulee selväksi, ettei raadin yleisö ole mitään amatöörejä iskelmien suhteen, sellaista laulantaa ja musisointia he ovat kuunnelleet radioistaan kymmenien vuosien ajan ja tietävät kyllä, mistä tykkäävät ja mistä eivät.

Vetäjät, Celestassa asuva Katja etupäässä, ovat tehneet kotiläksynsä. He voisivat olla iältään vaikka yleisön lastenlapsia ja musiikkimaultaan ja omien lempibiisiensä suhteen todennäköisesti ihan toiselta planeetalta, mutta hepä ovatkin arvioineet ”kohderyhmänsä” harkitusti ja selvästi lämpimällä sydämellä. Päivän Levyraatiin on valittu iskelmiä, joiden aito suomalainen tempo ja tunnelma ovat tuttuja vuosikymmenien takaa, ihan selvästi paritansseihin sopivia. Vain tangot tällä kertaa puuttuvat.

Esikuvana 60-luvun tv-ohjelma

Tälle yleisölle se ensimmäinen ja se ainoa oikea Levyraati on tuttu. Se joka alkoi 1960-luvun alussa, silloin kun Suomessa oli vain kaksi tv-kanavaa eikä telkkariakaan vielä joka kodissa. Tes-kanavan lähettämää ja valtavan suosion saanutta Levyraatia veti nallekarhumainen Jaakko Jahnukainen, yksi kevyen musiikin ylipapeista. Raadissa häntä avusti muutama pysyvä jäsen ja pari vierailijaa. Musiikkia arvosteltiin ja kappaleille annettiin pisteitä.

Nykyisessä muodossaan on Caritaksen Levyraati toiminut viime vuoden syksystä lähtien. Pisteitä siinäkin jaetaan ja ne kerätään paikalle tulleilta asukkailta. Kuulijat ovat suoria sanoissaan, lahjomattomia mielipiteissään. Erot voivat olla todella isot, joku antaa yhdeksikön kappaleesta, mistä toinen antaa vain nelosen. Perustelut ovat hauskoja: ihastuneita kehuja ja reilusti tylyjä haukkuja. Kukaan ei ujostele, rohkeasti vaan sanoo Jaakko Määttä. Ja kaikilla on hauskaa.

Syviäkin tunteita eräs laulu herättää. Karjalan evakoista kertova surullinen laulu kerää herättämiensä tunteiden ansiosta monta kymppiä. Yleisön joukossa on jopa kaksi asukasta, jotka sodan takia lähetettiin turvaevakkoon Ruotsiin, miltä matkalta kertyneet muistot eivät koskaan katoa.

Alkukeväisenä torstaina arvioitiin puolisen tusinaa iskelmää. Oli Juha Tapiota, Suvi Teräsniskaa, Paula Koivuniemeä, Dannyn kappale, Jannikaa, Tuure Kilpeläistä jne. Vähiten pisteitä keräsi Danny. Voittoa ei suinkaan vienyt ikuinen kansansuosikki Vesa-Matti Loiri, mutta kylläkin hänen kappaleensa Naurava Kulkuri, joka kuultiin nuoren Elastisen tulkitsemana. Kun se pantiin lopuksi soimaan uudelleen, niin jo nousi riemu: tanssittiin, jumpattiin ja hakattiin tahtia. Kiitokset vetäjille olivat raikuvat.

Teksti: Maikki Kiviharju-Wiebenga