Läskipyörä alle ja metsään! – Pyöräilyn hauskuus koukutti Samin ja Janin

Caritaslaiset harrastaa -juttusarjassa caritaslaiset kertovat harrastuksistaan

Räntää, lunta, loskaa, sohjoa, jäätä. Suomen talvi ei ole tänä vuonna ollut pyöräilyn harrastajalle mitään kulta-aikaa. Pyöräily voi kuitenkin olla hauska harrastus oikeanlaisilla välineillä ja asenteella myös lumisena aikana. Fatbike eli suomalaisittain läskipyörä on hankaliin olosuhteisiin (alun perin Alaskan lumihangille) kehitetty maastopyörä ylisuurilla vanteilla ja leveillä renkailla.

Läskipyörällä pääsee tavallista pyörää monipuolisemmin erilaisiin paikkoihin. Suuret renkaat tasoittavat ajoa, joten eteneminen onnistuu kokemattomaltakin ajajalta hankalissakin olosuhteissa. Maastossa ei tarvitse kierrellä esteitä, vaan voi ajaa kivien, kantojen ja pienten kuoppien yli. Fatbikellä voit ajaa käytännössä missä tahansa: lumessa, pehmeässä hiekassa, suolla, märällä, kuivalla, juurakossa, polulla, asfaltilla…

Duunista totta -hankkeessa työskentelevät projektityöntekijä Sami Ollikainen ja projektipäällikkö Jani Ronkainen ovat aktiivisia fatbike-harrastajia. Kysytäänpä heiltä mikä lajissa innostaa ja mitä seikkoja lajia harkitsevan kannattaa ottaa huomioon.

 

Mistä innostus lajiin lähti?

Sami: Olen harrastanut maantiepyöräilyä jo pitemmän aikaa ja sen rinnalle hankin fatbiken. Kaveripiirissäni on myös muita fatbike-harrastajia ja he saivat osaksi innostumaan lajista.

Jani: Ajelin alkuun tavallisella maastopyörällä parin vuoden ajan ja pyörä toimi maastossa yleensä hyvin. Pehmeissä kohdissa renkaat kuitenkin uppoavat maastoon, ja kun kuuntelin Samin tarinaa siitä, kuinka läskipyörällä ajaessa ei tarvitse hiekkapatjoilla tai muilla vastaavilla siirtyä taluttamaan, niin siitä sitten innostuin hankkimaan läskipyörän. Pyörä tuli hommattua 2019 juhannuksen jälkeen.

 

Millaisissa maastoissa yleensä pyöräilet?

Sami: Vakioreittejäni on kotipolut Kempeleen Köykkyrissä. Myös Hiukkavaarassa ja Sankivaarassa on hyviä reittejä. Jos vähän kauemmaksi haluaa lähteä, niin Syöte ja Levi ovat tosi hienoja paikkoja erityisesti talvella, kesällä puolestaan Rokua.

Jani: Pääsääntöisesti tulee pyöräiltyä Oulunsalossa Kisakankaan hiekkapitoisissa maastoissa. Siellä on hyvät polut ja niitä riittää. Lisäksi kun kyseessä on niemi, niin eksyminenkin on vaikeaa.

 

Kuinka usein pyöräilet?

Sami: Vaihtelee paljon kelien mukaan. Parhaimmillaan useita kertoja viikossa, jos kelit hyviä. Joskus saattaa mennä useampi viikko, ettei koskekaan pyörään. Vuodessa tulee pyöräiltyä muutamia tuhansia kilometrejä.

Jani: Mukavuuden haluinen kun olen, niin keleistä riippuu aktiivisuus paljon. Hyvillä keleillä tulee tehtyä monta reissua viikossa. Pieni sade ei toki haittaa. Kesästä on kertynyt tähän mennessä 3 000 ajokilometriä.

 

Pyöräiletkö kesät talvet?

Sami: Kyllä, talvella pääsee paikkoihin, joihin ei välttämättä kesällä pääse. Kesällä parasta on neulaspolut mäntymetsässä.

Jani: Minulla on nyt ensimmäinen talvi läskipyöräilyssä ja lumisilla poluilla ajaminen on ollut mielekästä puuhaa. Pimeällä ajaminen tehokkaan lampun kanssa on hauskaa, tututkin maastot ovat aivan erilaiset.

 

Onko tämä kallis harrastus?

Sami: Mielestäni ei, toki hyvät pyörät ja varusteet maksavat, mutta kohtuullisella sijoituksella pääsee hyvin alkuun. Normaali pyörän huolto myös riittää. Fatbiken tekniikka on suht yksinkertaista, varsinkin jos pyörässä ei ole jousitusta.

Jani: Kun alkusijoitukselle laskee hinnan niin, että sama pyörä on käytössä vielä viiden vuoden päästä, niin ei ole mielestäni kallis harrastus.

 

Mikä on lajissa parasta?

Sami: Ehdottomasti luonnossa liikkuminen, lisäksi pääsee hienoihin/erikoisiin/syrjäisiin paikkoihin, joihin ei välttämättä muuten tulisi lähdettyä. Myös eläinten kohtaamiset ovat aina hienoja hetkiä. Olen kohdannut mm. hirviä, kauriita, käärmeitä ja monenlaisia lintuja. Pari kertaa olen säikähtänyt kunnolla, kun iso metsäkanalintu on lähtenyt viereisestä puskasta lentoon pimeällä.

Jani: Komppaan Samia, ja luonnossa oleminen myös rentouttaa. Yksikseen kun pyöräilee, saa mennä omaan tahtiin ja välillä pysähtyä ihailemaan maisemia.  Sama maisema näyttäytyy eri vuodenaikoina ja jopa eri päivinä aivan eri näköisenä. 

 

Kenelle suosittelisit lajia ja mitä vielä voisit vinkata lajista kiinnostuneelle?

Sami: Ihan kaikille voin suositella! Varsinkin jos tykkäät liikkua luonnossa, niin läskipyöräily on siihen ihan ykkösharrastus. Kannattaa hankkia hyvät varusteet. Innostus lopahtaa nopeasti kylmissä ja märissä vaatteissa.

Jani: Kaikille voin kyllä lämpimästi suositella. Luonnossa liikkumiseen läskipyörä on mainio väline, mikseipä myös kaupungissa. Pyöräily on nivelystävällinen laji, joten se ei rasita niveliä liiaksi. Kannattaa aloittaa laji rauhallisesti, ja oman maun mukaan innostua ja lisätä määrää, jos siltä tuntuu. Tätä ei harrasteta hampaat irvessä.

 

Vinkki! Läskipyörän voi myös vuokrata! Näin voit tutustua lajiin matalalla kynnyksellä. Kerätkää hyvä porukka kasaan ja kokeilkaa rohkeasti. Mutta varokaa, lajiin voi jäädä koukkuun.