”Aina pitää olla jotain kesken, muuten ei pärjää” – Poikkeusvuosi poiki Caritaksen asukkailta taidenäyttelyn

Avarassa ja rauhallisessa tilassa istuu neljä maskeihin pukeutunutta ikäihmistä. Taustalla suurista ikkunoista aukeaa korkea kaupunkimainen näköala. Olemme Oulun Taka-Lyötyssä, Caritas-Kodin 7. kerroksen aulatilassa. Esko Törmänen, Marja-Leena Otsamo, Anja Dammert ja Olavi Kaita ovat tulleet kertomaan taidenäyttelystään, joka on kuukausien valmistelun jälkeen viimein avattu yleisölle Metsolan Galleriaan.

Koronarajoitusten vuoksi avajaisia ei tällä kertaa juhlita, mutta tämä ei vaikuta herrasväkeä erityisesti surettavan. Eletään kaikin puolin poikkeuksellisia ja kuormittavia aikoja, joten parempi on keskittyä positiivisiin asioihin, joukossa tuumaillaan. Useat ystävät ja sukulaiset ovat luvanneet käydä katsomassa näyttelyn, mikä ilahduttaa Caritas-kylässä asuvia taiteilijoita. Ja jos ei paikalle pääse katsomaan, saa teoksista nähdä myöhemmin valokuvaversiot.

Idean isäksi ja näyttelyn tärkeimmäksi promoottoriksi ryhmän jäsenet nimeävät yhteen ääneen Eskon. Hänen näkemästään vaivannäöstä heti perään myös kiitellään. Vaikka projekti vaati Eskolta hieman enemmän aikaa ja järjestelyä, on se ollut ehdottomasti kaiken panostuksen arvoista: ”Näyttelyä pystyttäessäni eräs rouva tuli kiittämään siitä, kuinka mukavaa on, kun tiloissa on vaihtuvaa taidetta. Jotain uutta ja virkistävää Metsolan Kartanossa asuvien ikäihmisten iloksi”, kertoo Esko.

”Näyttelyä pystyttäessäni eräs rouva tuli kiittämään siitä, kuinka mukavaa on, kun tiloissa on vaihtuvaa taidetta. Jotain uutta ja virkistävää Metsolan Kartanossa asuvien ikäihmisten iloksi”, kertoo Esko.

Uutuus oli tärkeä kriteeri myös taiteilijoille itselleen. Näyttelyyn valittaisiin ehdottomasti tuoreita tuotoksia, maksimissaan pari-kolme vuotta vanhoja. Se ei tuottanut haasteita näille taiteilijoille, koska uutta materiaalia syntyy koko ajan monipuolisin menetelmin, muun muassa öljyväri-, mosaiikki-, keramiikka-, grafiikkatekniikoita hyödyntämällä.

Osaamista heiltä löytyy, koska taiteen harrastaminen on ollut kaikille vuosikymmeniä kestänyt harrastus, joka on kulkeutunut mukana myös omaan asumisyhteisöön Caritas-kylään. Anja kertoo taustoista näin: ”Meillä on ollut täällä vuosien varrella monenlaisia vapaaehtoisten vetämiä ryhmiä. Myös taidekerho kokoontui joskus viikoittain.”

Vaikka taidekerho on ollut jonkin aikaa tauolla, kiittelee Olavi yleisesti yhteisöllisen asumisen muotoa: ”Samanlaisista asioista kiinnostuneet löytävät toisensa nopeasti tällaisessa ympäristössä. Täällä kohdataan ja tutustutaan toisiin paljon helpommin kuin tavanomaisesti.” 

 

Kuvassa: Anja Dammert (vas.), Marja-Leena Otsamo, Esko Törmänen (vas.) sekä Olavi Kaita.

 

”Taide nostaa ylös murheen laaksosta”

Pienen historiankertaamishetken jälkeen alamme pohtia taiteen merkitystä yleisesti. Kenenkään paikallaolevista ei ole vaikea uskoa Maailman terveysjärjestö WHO:n tuoretta tutkimustulosta, jonka mukaan kulttuuri ja taide voivat auttaa masennuksen, dementian ja monen muun sairauden hoidossa.

Poikkeusvuonna taideharrastuksen merkitys haastateltavilla on vain kasvanut. Opettajana uransa tehneelle Marja-Leenalle taide ei ole vähempää kuin elämänsuola ja eteenpäin kantava voima: ”Aina täytyy olla jotakin kesken, muuten ei tule toimeen”, toteaa Marja-Leena. Marja-Leena kertoo maalaavansa toisinaan jopa öisin – flow-tilan tempaistessa mukaansa ei vuorokaudenajalla ole merkitystä.

Maalaaminen on ollut johtajana uransa tehneelle Eskolle ennen kaikkea vastuullisen työn vastapainoa. Se on auttanut irrottautumaan muista ajatuksista ja helpottanut stressiä. ”Ja toisaalta olen nähnyt erilaisiiin taideseuroihin osallistumiseni yhteiskunnallisesti merkityksellisenä. Seurat, yhdistykset ja opistot edistävät kulttuurin mahdollisuuksia eri ihmisille”, pohtii Esko.

”Taide on ollut minulle kontaktimahdollisuus ihmisiin”, kertoo lääkärinä uransa tehnyt Anja. ”Sitä kautta olen löytänyt helposti samanhenkisiä luovia ihmisiä. Sieltä Caritaksen taidekerhosta kai mekin toisemme löysimme”, Anja kertaa. “Eskohan se toimi sielläkin joskus innoittajan roolissa”, täydentää Marja-Leena.

”Taide on ollut minulle kontaktimahdollisuus toisiin ihmisiin.”

Keskustelu palaa kerhotoiminnan muistelusta tähän hetkeen ja koronan mukanaan tuomiin haasteisiin. Tapahtumien perumisella ja ryhmätoiminnan keskeyttämisellä on ollut iso vaikutus ikäihmisten arjessa. Epävarmuuden keskellä olotilaa voisi kuvata jossain määrin odottavaksi. ”Ei kai tässä muu auta kuin yrittää selvitä. Se Whatsappi on tullut minulle tosi tärkeäksi. Olen sillä lähes päivittäin yhteydessä lapsenlapsiini. Se on kyllä hyvä”, kertoo Marja-Leena. Myös muilla on lisääntynyt yhteydenpito puhelimen välityksellä.

”Taide nostaa ylös murheen laaksosta.” – kiteyttää runollisesti Olavi, johon muut heittävät humoristisen kuitin: ”Milloin sinua Olavi muka murheellisena näkee!”

Niinpä. Siitä lienee kiittäminen taidetta.

 

Taiteilijoiden omaesittely ja otteita näyttelyn annista:

Anja Dammert:
Kauneus on nuoresta pitäen ilahduttanut arkeani ja työtäni. Varhaisin muisto on lapsuudenajalta, kun palasimme Karjalan kotiimme välirauhan aikana. Olin neljävuotias. Kodin lähellä oli pehmeää savimaata, josta muovasimme pikkukippoja. Muistan kuinka painoin leskenlehden kukkasia kipposen reunaan. Isosisko ihaili ja ihmetteli! Se oli minun juttuni!

Äiti lähetti minut joskus kouluun isosiskon mukana kuunteluoppilaaksi. Opettaja antoi värillistä piirustuspaperia ja värejä. innostuin kovasti piirtämisestä. Niinpä piirustus oli lempiaineeni koulussakin, vaikka olin muutenkin pinkotyyppi!

Huomattavasti myöhemmin menin maalauskurssille sattumalta ja maalaaminen alkoi uudelleen viehättää. Mielikuvitus tuotti jos millaista luomusta! Vaikka en ole aktiivinen harrastuksessani, on aikoja jolloin tulee luomisen pakko. On myös kiva mennä ryhmään, jossa on iloisia ihmisiä, mukavaa seurustelua ja pientä kilpailuakin.

Anja Dammertin keramiikkatöitä kokoelmasta “Syteen tai saveen”.

 

Olavi Kaita:
Piirustus ja maalaus ovat aina olleet pääharrastuksiani. Aluksi piirsin lyijykynällä ja tusseilla. Myöhemmin, kun “laiskistuin”, aloin maalata öljyväreillä. Niillä kun ei tarvitse tehdä heti valmiiksi!

Nuorena maalasin vesiväreillä maisemia. Tämä tapahtui etupäässä keväällä, koska silloin oli runsaasti valoa. Lyhyenä päivänä pienessä mökissä öljytuikun varassa ei valo olisi riittänyt. 

Myöhemmin aloitin piirustuksen opiskelun kirjeellisessä ABC-piirustuskoulussa. Suoritin kahdeksan kurssia kahdestatoista. Olin töissä hinaajassa ja jatkuva tärinä pakotti keskeyttämään kurssit.

Olavi Kaitan öljyvärimaalaus “Koiteli kuohuu”.

Marja-Leena Otsamo:
Olen harrastanut kuvantekoa lapsesta lähtien. Vapaa-aikani on sittemmin huomattavassa määrin kulunut tämän harrastuksen parissa. 

Kaikkien kokeilujeni tuloksena tärkeimmiksi tekniikoikseni on tullut akryylimaalaus sekä keramiikka-, lasi- ja paperimosaiikki. Viimeksi mainittu on itse kehittämäni tekotapa, joka tässä näyttelyssä näkyy Einstein-muotokuvassa. 

Koen suurena rikkautena, että voin vielä lähes yhdeksänkymppisenä tehdä kuvia, jotka laittavat mieleni liikkeelle ja virkistävät maailmaani!

Marja-Leena Otsamon sekatekniikkatyö “Einstein”.

Esko Törmänen:
Lähes tasan 50 vuotta sitten asuessani Rantasalmella menin uteliaisuudesta kansalaisopiston taidepiiriin. Siitä alkoi taideharrastukseni, joka on jatkunut tauotta näihin päiviin. 

Harrastus on ollut vastapaino vaativalle työelämälleni ja olen kiitollinen siitä, että rohkenin aloittaa tämän harrastuksen. Olen tehnyt töitä öljy-, akryyli- ja vesiväreillä sekä grafiikkatekniikoilla. Moni tunnettu taiteilija on ollut opastajani eri kursseilla elämäni aikana. 

Olen ollut mukana monissa näyttelyissä lähinnä Itä-Suomessa asuessani. Vaativin oma näyttelyni on ollut Kuhmon Kalevalankylän kesänäyttely vuonna 2002.

Harrastukseni ohella olen toiminut Iisalmenseudun Kuvataideseuran sekä Koillismaan Taiteilijaseuran puheenjohtajana yli 20 vuotta. Nykyisin olen Oulun Taiteilijaseura ry:n jäsen.

Esko Törmäsen akryyli- ja öljyvärimaalaus “Poro”.

 

Elämän iloa -näyttely on esillä Metsolan Galleriassa 4.–29.1.2021.
Galleria avoinna arkisin klo 8–16.
Sijainti: Mielikintie 8, 90550 Oulu (Palvelutalo Metsolan Kartano).

Vierailethan galleriatilassa maski päällä sekä turvavälin huomioon ottaen. Ethän saavu paikalle, jos sinulla on lieviäkään hengitystieoireita.