Kesätyöntekijänä Caritaksen palvelukodissa

Kesätyöntekijät ja muita eripituisia sijaisuuksia tekevät sosiaali- ja terveysalan opiskelijat ovat tärkeä osa Caritaksen henkilöstöä. Tässä jutussa geronomiksi opiskeleva kesätyöntekijämme kertoo kokemuksistaan Caritaksesta ja yleisesti ajatuksistaan vanhustyöstä.  

 

Eletään heinäkuun viimeistä viikkoa vuonna 2021. Oululainen Merja Oikari, 43 vuotta, on ollut kesätyöntekijänä Caritaksessa nyt kuusi viikkoa. Kulunut kesä on ollut helteinen ja kiireinen. Kesätyöntekijän kasvoilla paistaa silti lämmin ja aurinkoinen hymy.

Merja kertoo olevansa aiemmalta ammatiltaan tradenomi ja tehneensä alanvaihdon vanhustyöhön kaivatessaan ihmisläheisempää työtä. Jälkikäteen kolme ja puoli vuotta tuntuu menneen yllättävän nopeasti. Ammattikorkeakoulussa suoritettavat geronomin opinnot ovat jo aivan loppusuoralla, sillä tulevana syksynä Merjan olisi tarkoitus valmistua.

Heti ensimmäisestä harjoittelusta alkaen ratkaisu siirtyä vanhusalalle on tuntunut Merjasta oikealta. Toisaalta hän kertoo olevansa luonteeltaan sellainen, että on aina viihtynyt ikäihmisten seurassa hyvin jo nuoresta asti. Hän pitää tätä tärkeänä ehtona kaikille alalle suuntaaville:

”Minä olen vähän tällainen mummofani. Mutta ajattelen kyllä, että aito kohtaaminen, läsnäolo ja toisen ihmisen kunnioittaminen ovat tämän työn ytimessä. Tätä työtä ei oikein voi suorittaa”, kertoo Merja.

 

Tuttuun paikkaan oli helppo mennä

Caritas Kannelkoti on muistisairaille ikäihmisille suunnattu, Tuirassa sijaitseva, pieni palvelukoti. Paikkana se oli Merjalle entuudestaan tuttu, koska hän on ollut kesätöissä Kannelkodissa myös edellisinä kesinä.

”Huomasin heti, että täällä on tosi hyvä ilmapiiri. Asiakkaita kohdellaan arvostavasti ja kunnioittavasti. Täällä tämän työn ydin on oivallettu. Siksi halusin mielelläni tulla uudestaan kesätöihin Caritakseen”, avaa Merja kesätyöpaikan valintaan liittyviä tekijöitä.

Kaksi vuotta sitten Merja kertoo saaneensa hyvän perehdytyksen suorittaessaan opintoihinsa kuuluvaa harjoittelujaksoa. Myöhemmin Merja kertoo olleensa myös kehittämässä perehdytyskansiota osana esimiestyön opintoja:

”Se oli mukava projekti ja siinä pääsi hyödyntämään omia aiempia kokemuksia uutena työntekijänä. Esimiehen tuki onkin todella tärkeä tässä työssä, eikä sen merkitys lopu perehdytykseen, vaan se on tärkeää läpi työsuhteen myös pitkäaikaisille työntekijöille. Sitä ei voi olla korostamatta liikaa”, painottaa Merja.

Koska Kannelkoti oli entuudestaan tuttu paikka, oli työn aloittaminen tänä kesänä erilaista kuin ensimmäisellä kerralla. Pientä jännittämistä Merja pitää asiaan kuuluvana ja luonnollisena kaikille uuden työn aloittajille:

”Eihän se jännittäminen kuitenkaan ikinä kokonaan katoa. Mielestäni on hyväkin merkki, että uuden tai tutunkin työn aloittaminen tauon jälkeen jännittää. Sehän kertoo siitä, ettei ole tekemässä merkityksetöntä asiaa.”

Työntekijä näyttää kuvia vanhukselle
Kuva: Kuvakortit ovat hyviä apuvälineitä keskustelun herättämiseen tai kommunikaation tueksi. Kortteja on monipuolisesti erilaisista teemoista, ja usein kuvista nousee mieleen jokin omaan elämään liittyvä muisto tai kokemus. Merjasta ikäihmisten kertomukset menneistä ajoista ovat kiehtovia ja hän kuuntelee niitä mielellään.

Vanhustyössä eletään hetkessä

Työskentely ikäihmisten ja muistisairaiden kanssa on aivan omanlainen maailmansa, minkä laaja-alainen ymmärtäminen onkin yksi geronomin asiantuntijuutta hyvin kuvastava tekijä. Merja ajattelee, että muistisairas ihminen ikään kuin palaa ihmisyyden olennaisten asioiden äärelle. Työntekijälle tämä tarkoittaa myös sitä, että joka päivä voi tavallaan joutua aloittamaan alusta. Joskus yhteys asiakkaan kanssa syntyy nopeammin, minkä Merja arvelee johtuvan jostain tuttua muistuttavasta asiasta. Se voi olla jokin piirre hoitajan olemuksessa tai jossain tilanteen yksityiskohdassa, joka herättää muistisairaassa turvallisuuden tunteen. Nämä hetket ovat liikuttavia myös työntekijöille.

Tärkeintä on, että ikäihminen kokee olevansa turvassa ja arvokas ihmisenä.

Loppujen lopuksi hyvässä hoidossa kyse on luottamuksen rakentamisessa. Tärkeintä on, että ikäihminen kokee olevansa turvassa ja arvokas ihmisenä. Hyvän vuorovaikutuksen rakentuminen ei voi olla koskettamatta myös ikäihmisen kanssa työskentelevää ammattilaista. Merja kertoo eräästä työpäivästä, joka on jäänyt erityisen hyvin mieleen:

”Kävimme asukkaiden kanssa läheisessä puistossa katsomassa alppiruusuja. Niiden kauneus kosketti iäkästä ihmistä niin, että se tunne tarttui minuunkin. Siinä me ihastelimme yhdessä niitä ruusuja ja ihmettelimme, kuinka luonto on meille osannut näin kauniita asioita luoda.”

Muistisairauden kanssa elävälle on tavallista sekin, että vaikeita tunteita ja muistoja nousee pintaan.

”Äitiä ja isäähän täällä usein kaivataan. Emme kuitenkaan ole ensimmäisenä sanomassa, että eihän heitä enää ole. Pyrimme aina orientoimaan ihmisen tähän hetkeen lempeästi. Toisaalta vaikeista tunnetiloista ylipääsemiseen monesti riittää, kun vain koskettaa ja on läsnä”, kertoo Merja.

 

Vastuullista työtä sydämellä

Työnteko palvelukodissa ei ole ollut pelkästään hyvien tunteiden ja onnistumisten sävyttämää, vaan mukaan on mahtunut muita inhimillisiä tunteita. Huolta asukkaista, stressiä jaksamisesta ja riittämättömyyttä.

”Tämä on tosi vastuullista työtä. Olen tämän kesän aikana oppinut arvostamaan ja kunnioittamaan yhä enemmän lähihoitajia.”

”Tämä on tosi vastuullista työtä. Olen tämän kesän aikana oppinut arvostamaan ja kunnioittamaan yhä enemmän lähihoitajia. Vaikka työ on usein kuormittavaa ja joudutaan joustamaan, silti he osaavat säilyttää työssä herkkyytensä ja ihmistä arvostavan tavan tehdä työtänsä. Se on ihailtavaa. He ovat kyllä todellisia arjen sankareita”, Merja toteaa.

Kunnioittavasti ja kauniisti Merja puhuu myös asiakkaistaan. Ikäihmisiltä Merja kokee saavansa omaan elämäänsä sellaista perspektiiviä, jota ei oikein mistään muualta voi saada. Erään asukkaan jakama elämänviisaus jäi Merjalle erityisen hyvin mieleen. Se kuului näin:

“Ei täällä maailmassa kukaan selviä kivuitta. Mutta vaikka elämässä olisi kuinka vaikeita asioita tahansa, se voi silti olla hyvä elämä.”

Kauniisti ja viisaasti sanottu.