Lähihoitaja Saran mielikuva hoitotyöstä muuttui työkokemuksen myötä

Vastavalmistuneen lähihoitaja Sara Rouvisen, 18, mielikuva hoitotyöstä muuttui nopeasti työkokemuksen myötä: ”Asiat, jotka työpäivästä lopulta mieleen jäävät, ovat ihan muuta kuin syöttämistä tai perushoitoa.”

Mitä ajattelee tuore lähihoitaja kotihoitajan työstä nyt, muutama kuukausi valmistumisensa jälkeen? Onko mielikuva hoitotyöstä muuttunut opintojen aikaisesta käsityksestä?

No onhan se. Annetaan Saran kertoa omin sanoin:

Sitten kun oikeasti pääsee sisälle tälle alalle, niin huomaa, että sehän on paljon muutakin kuin perushoitoa. Hoitoala ei ole pelkkää suihkutusta tai syöttämistä. Itseni ainakin yllätti se, kuinka tärkeässä roolissa on niin sanottu viriketoiminta, jota meidän hoitajien kuuluu tarjota asiakkaillemme.”

Oulun kaupungin asettama vaatimus palveluntuottajalle on neljä tuntia kuntouttavaa viriketoimintaa viikossa jokaiselle asukkaalle, yksin tai ryhmässä. Sara kertoo, että tähän lasketaan kaikki sellainen hoitajien tarjoama vuorovaikutus, joka tuo lisäarvoa asiakkaalle perushoidon päälle – ulkoilu, leipominen, lauluhetket, pelaaminen tai esimerkiksi yhdessä kahvittelu. Toiminta ei ole sattumanvaraista, vaan sitä toteutetaan yksiköissä tavoitteellisesti ja tunneista pidetään kirjaa. Tärkeää toiminnassa on tietenkin myös asiakaslähtöisyys. Tehdään ennen kaikkea niitä asioita, joita asiakas itse toivoo.

Sosiaaliselle ja vilkkaalle Saralle vuorovaikutus asiakkaiden kanssa tuntui niin luontevalta, että hän otti mielellään vastaan hänelle tarjotun tehtävän tiiminsä virikevastaavana. Heitä on Caritas Sonetissa tällä hetkellä kaksi hoitajaa. Heidän tehtävänään ei suinkaan ole toteuttaa kaikkea sitä toimintaa, vaan tehtävä kuuluu kaikkien hoitajien arkeen. Virikevastaavan roolissa Sara ideoi toimintaa ja huolehtii siitä, että tunnit toteutuvat varmasti jokaisen asiakkaan kohdalla. Silloin, kun yksikössä järjestetään yhteisöllisempiä tilaisuuksia, kuten grillaamista pihalla tai retkiä porukalla luontoon tai kaupungille, on virikevastaavat koordinoimassa tapahtumaa.


”Kutsu Saraksi vaan!” – Töissä omalla persoonalla

Ennen valmistumista Saralle on kertynyt monipuolisesti työkokemusta opintoihin kuuluvista harjoittelujaksoista ja kesätöistä, mutta ensimmäisen työsuhteen lähihoitajana Sara solmi Caritas Sonettiin, jossa hän työskentelee nyt auttaen vammaisia asiakkaita heidän arjessaan, heidän omassa kodissaan. Sara on ollut tyytyväinen ensimmäiseen työpaikkaansa, vaikka alun perin suunnitelmissa olikin työ vanhusten parissa. Suunnitelmien muutos tapahtui vähän sattumalta, mutta osoittautui lopulta positiiviseksi yllätykseksi. Sara huomasi viihtyvänsä tosi hyvin eri-ikäisten ja tarpeiltaan hyvin erilaisten asiakkaiden parissa.

Halusin ammatin, jota arvostetaan. Olen ylpeä ammatistani.

Työtä vammaisten hyvän elämän eteen Sara tekee ammattiylpeydellä ja ulospäinsuuntautuneella persoonallaan.

”Minulle on tärkeää se, että teen työtä, jossa autan ihmisiä, jotka eivät pärjäisi ilman meitä hoitajia. Olen aina ollut sellainen auttavainen ja huolehtinut melko nuoresta asti pikkusisaruksistanikin. Halusin ammatin, jota arvostetaan. Olen ylpeä ammatistani. – Toisaalta jos kuulen jonkun asiakkaan puhuttelevan minua hoitajana, niin huikkaan heti, että minä olen muuten Sara, kutsu rennosti vaan minun omalla nimellä!”, kertoo Sara.

Suurin oivallus Saralle opintojen jälkeen on ollut, kuinka tärkeää vuorovaikutus hoitotyössä on ja kuinka työtä voi ammattiosaamisen lisäksi tehdä omalla persoonalla.

”Minä olen sellainen aika puhelias ihminen ja tulen yleensä kaikkien kanssa toimeen. Asiakkaatkin muuttuvat usein puheliaiksi kanssani. Muistelen usein, kuinka mahtavia keskusteluja olen heidän kanssaan käynyt. Ne juttuhetket ovat lopulta niitä asioista, jotka työpäivästä viimeiseksi mieleen jäävät. Alkukeväästä menimme erään asiakkaan kanssa hänen toiveestaan keskustaan Mannerheimin puistoon hengailemaan. Otimme aurinkoa ja vain juttelimme. Se on jäänyt erityisen kivana muistona mieleen.”


Kävelevä kotihoitaja hengittää raikastaa ilmaa

Myös kotihoidossa työskentely on Saralle ollut erilaista, kuin millaisena työ julkisuudessa usein näyttäytyy.

”Asiakaskäyntien pituuksissa on ollut mukavasti vaihtelua, koska vuoroihin mahtuu myös useita pidempiä käyntejä asiakkaan luona, ehtii vähän paremmin vaihtaa kuulumisia”, kertoo Sara.

”Meillä asiakkaat menee tosi myöhään nukkumaan ja illat on aika kiireisiä. On kuitenkin tosi hieno asia, että asiakkaat saavat elää ihan oman rytmin mukaan. Jos joskus on pakko mennä herättämään, niin siitä ilmoitetaan aina ennakkoon. Myös asiakkaat ovat huomaavaisia hoitajia kohtaan, he kyllä ottavat huomioon meidän ajoittaisen hopun ja joustavat tarvittaessa tosi paljon.”

Myöskään välimatkat eivät ole olleet kuormittava tekijä. Caritas Sonetin tiimin työntekijänä Saran kaikki asiakkaat asuvat alle kilometrin säteellä toisistaan; suurin osa samassa kerrostalossa, osa läheisessä Caritas-Kodissa ja muutama ihan lähellä samassa kaupunginosassa. Sara voi kulkea matkat kävellen.

”Itse tykkään siitä, että tässä työssä siirrytään paikasta toiseen. Siirtymät talosta toiseen tuovat hengähdyksen asiakaskäyntien väliin, ja saan siinä vähän omaa aikaa työpäivän lomaan. Varsinkin nyt korona-aikana on ihanaa, kun saan kesken työpäivän kävellä ulkona. Otan aina sillä matkalla maskin pois ja hengitän syvään nauttien raikkaasta ilmasta.”

Vuorotyökään ei ole osoittautunut liian raskaaksi, vaikka välillä nukkumaan alkaminen ei olekaan niin helppoa. Haastavimmaksi Sara kokee niin sanotun 24-vuoron, joka tarkoittaa sitä iltavuoroa, jossa työpäivä loppuu keskiyöllä.

”Sen vuoron jälkeen ei vain osaa alkaa suoraan nukkumaan, vaikka hyödyllistä ehkä olisikin. Usein täytyy tehdä jotain omia juttuja kotona, katsoa vähän telkkaria tai laittaa ruokaa. Kyllä se uni sieltä on aina lopulta tullut.”

Työmatkapyöräily on tuonut helpotusta vuorotyöstä palautumiseen. ”Kesäöinä on erityisen ihana pyöräillä kotiin, se auttaa irtautumaan työasioista ja nukahtamaan paremmin”, kertoo Sara.


Millaisia työkavereita Sara toivoisi itselleen?

”Reippaita ja rohkeita, sellaisia, jotka uskaltaa kysyä. Koska kyllä me työkaverit aina autetaan ja tuetaan. Oma-aloitteellisuus on myös tärkeää, koska kotihoidossa työ on aika itsenäistä.”

” Ja tietenkin mielellään samanlainen hölösuu kuin minä, olisi kiva!”, lisää Sara vielä naurahtaen.